Pimeää, kylmää, lunta – Upeaa

 

Pimeää, kylmää, lunta – Upeaa   

Englantilaisten kokemuksia Puijolla marraskuussa

puijo-kuva

 

Kirjoittaja Arja Hytönen, Sakky Kuopio
Puijolle kerääntyi 7.11.2016 klo 16.30 kahdenkymmenenviiden englantilaisen opettajan ryhmä. He olivat jo elokuussa tilanneet oppilaitokseltamme parin tunnin ulkoiluretken Puijolle. Kaksi luonto-ohjaaja opiskelijaa otti haasteen vastaan ja he saivat samalla suoritettua luonnossa ohjaamisen tutkintotilaisuuden.
Kerroin kyllä tilaajalle marraskuun mahdollisesta säästä ja olosuhteista. Onhan sitä olemassa useita matkailututkimuksia, joissa ulkomaalaiset pelkäävät eniten Suomessa pimeyttä, metsää ja hiljaisuutta – pakkasesta ja kylmyydestä puhumattakaan. Mutta tilaaja oli vankkumaton halustaan nähdä Puijon alue illalla marraskuussa. Sitä saa mitä tilaa.

Iltapäivällä 7.11. pakkasta oli -7 astetta, mutta pureva tuuli Puijon huipulla sai ilman tuntumaan -20 asteelta. Minä, ohjaajat ja tutkintotilaisuuden arvioijat olimme pukeutuneet vähintäänkin naparetkeilijän varusteisiin, kun valmistelimme tapahtumaa. Jännityksellä odotimme asiakkaiden saapumista. Mitä heillä olisi päällään? Olimme toki kutsussa kertoneet millaista säätä voisi olla luvassa ja miten asiakkaiden kannattaisi pukeutua.

Viimein kello oli 16.30, kun bussi kaarsi Puijon edustalle. Asiakkailla oli monenlaista ”nyssäkkää” vaatteita mukanaan. Asiakkaat toivotettiin tervetulleeksi ja retki aloitettiin nousemalla Puijon torniin katsomaan maisemia. Sää oli onneksi kirkas ja kaupungin valot näkyivät upeasti. Sieltä siirryttiin takaisin alas pukemaan. Opiskelijat olivat varanneet fiksusti reppuihinsa lapasia, sukkia ja pipoja, joita sai lainata. Asiakkaille jaettiin myös tasku- tai otsalamput.

Ensimmäinen pysähdys tehtiin Puijon mäen laelle, hyppyrimäen viereen, jossa opiskelijat kertoivat tietoa alueesta ja sen historiasta. Kylmä tuuli kävi luihin ja ytimiin. Onneksi pääsimme pian Puijon luonnonsuojelualueen ikimetsän syleilyyn, jossa tuuli ei tuntunut niin purevalta. Puihin oli kiinnitetty heijastimia, joita asiakkaat matkan varrella bongailivat ja keräsivät mukaansa. Kisahan siitä tuli, kuka löytää eniten heijastimia. Samalla asiakkaat saivat sopivasti liikettä. Oppaat myös kertoivat Suomen luonnosta ja vuodenajoista. Hienoinen pettymys oli, ettei revontulia näkynyt.

Opiskelijat olivat tehneet myrskylyhdyistä kehän, jossa oli erilaisia talviurheiluun liittyviä aktiviteetteja. Riemua riitti, kun maassa oli jo lunta. Suurin osa asiakkaista oli kotoisin alueelta, jossa ei sada koskaan lunta. Pelien ja leikkien jälkeen asiakkaat saivat myrskylyhdyt mukaansa ja matka jatkui takaisin kohti Puijon tornia.

Jouduimme lyhentämään matkaa ja ohjelmaa melkein tunnilla, koska asiakkaat olivat aivan jäässä. Onneksi olimme jo päivällä sopineet Puijon Majan ravintolahenkilökunnan kanssa, että asiakkaat voivat tarvittaessa tulla syömään jo aiemmin. Ilta jatkui leppoisissa merkeissä Puijon Majalla karjalanpaistia syöden ja jutustellen.

Saamiemme palautteiden perusteella asiakkaat olivat todella tyytyväisiä ja monia uusia kokemuksia rikkaampia. Lumi, pimeys, kylmyys, hiljaisuus. Eli kaikki ne asiat, jotka meidän oli heille helppo tarjota.

Ilta oli siis onnistunut ja tutkintotilaisuudet menivät läpi hienosti ja samalla englannin kielen käyttö kehittyi.

Tällaisia keikkoja lisää, jotta voimme hyödyntää matkailussa meitä ympäröivän luonnon kaikkina eri vuodenaikoina.

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s