”Veri vetää yrittäjän tielle – yhden aikuisopiskelijan mietteitä”

talvimetsäKolmas kerta toden sanoo

Ensimmäisen askeleen yrittäjyyteen otin reilu parikymmentä vuotta sitten, lukion abivuotena, kun tutustuin lasteni isään ja nykyiseen entiseen mieheeni. Elettiin 90-luvun puoltaväliä ja hän pyöritti Kajaanissa La Grange nimistä ravintolaa kolmen muun osakkaan kanssa. Ylioppilaaksi päästyä työskentelin siellä tarjoilijana puolisen vuotta, kunnes jäin äitiyslomalle.

Lounaan ja ala carten, mikä oli mitä mainiointa meksikolaista ruokaa, La Grange oli suosittu illanviettopaikka. Oli musiikkia ja keskiviikon opiskelija häppäritunnit. Kaiholla muistelen Pelle Miljoonan tai Mamban keikkaa. Tuolloin paikka oli myös ainoa ravintola, joka oli auki jouluaattona. Muiden juhla pyhien lisäksi, se oli yksi parhaimmista myynti-illoista. Mikään ei kyllä vedä vertoja vuoden 1995 jääkiekon maailmanmestaruudelle, silloin kukaan ei ollut köyhä eikä kipeä.

Nyt jälkeen päin, kun miettii, niin pienyritykseksi La Grange työllisti osakkaiden lisäksi monta ulkopuolista. Etenkin salin puolella, ja keittiö oli haluttu oppisopimuspaikka. Silti yrittäjällä vapaapäivä ei aina ihan vapaa ollut. Yöllä, kun on kolmen jälkeen mönkinyt työvuoron päätteeksi nukkumaan, alkoi puhelin huutamaan heti aamusta, piti käydä tukussa, viedä tilauslounaat, käydä Alkossa, pankissa jne ja sitten taas illaksi töihin. Viikonloppu, saatikka sunnuntaivapaa yhdessä oli useinmiten vain haave.

matkalaukku

No aikansa kutakin, lapsi tulossa ja tunne, että tämä hulluus on nyt sitten nähty sekä halu siirtyä normaaliin työpäiväjärjestykseen johti siihen, että Kimmo myi osuutensa pois, muutimme Joensuuhun, missä hän aloitti opinnot yliopistossa. Sitten se normaali perhe-elämä alkoi. Tai niinhän minä luulin. Sitä kesti nelisen vuotta ja taas mentiin.

lätäkkö

Vuosi oli 2003, lapset, esikoinen juuri täyttänyt kuusi vuotta, toinen alle vuoden ja taas napa pidemmällä nokkaa kolmatta odottaessa Kimmon palo yrittäjyyteen vei meidät Hyrynsalmelle. En todellakaan arvannut millaiset pari vuotta edessä olisi. Vaikka olisin tiennyt, niin päivääkään en vaihtaisi pois. Vaikkakin se oli meidän liiton lopun alku, niin samalla se oli loppuelämäni ensimmäinen päivä.

Hyrynsalmella kohteena oli kunnan vuokraama leirintäalue Vonkka. Ensin Kimmon oli tarkoitus olla vaan kesän ajan siellä töissä, mutta sitten oltiinkin jo neljäntenä osakkaana. Kahdella muulla osakkaalla oli leipätyö Kajaanissa omissa yrityksissään, näin itse työvastuu jäi yhden muun osakkaan, Heikin, lisäksi meille. Vaikkakin pyöritettiin matkailuyritystä, ja aivan upeissa maisemissa ja puitteissa, niin kyllä se oli vain sivutuote. Pääpaino oli vuotuiset suopotkupallon MM-kisat ja niiden iltariehat Vonkalla, sekä viikonloppuisin iltamenot, tanssit tai karaoke, siis ravintolatoimintaa.

Ja kyllä se suopotkupallo viikonloppu oli aivan huikea, minäkin mukavasti pyöristyvän mahani kanssa häärin kolme iltaa tiskin takana, ilman taukoja, jalat ristissä, uskaltamatta edes aivastaa.

Vaikkakin silloin tahkottiin myös talven tilit, tai ainakin melkein, niin Vonkka oli talvikuukaudet kiinni. Niinpä sitten vuokrattiin kunnalta myös Viitostien Viinitupa, jossa toisella puolella toimi viinimyymälä ja toisella pubi, ainoa mikä toimi kylällä ja noin 40 km säteellä seuraavaan. Kaikkihan meni ensin melko hyvin ja vaivattomasti. Kuopus syntyi vuoden vaihteessa ja olin kotiäitinä, Kimmo vuorotteli töissä Heikin kanssa, kunnes sitten tarjoutui tilaisuus ottaa hoitoon Ukkohallasta Hotelli Gasthalla talvikaudeksi. Heikki siirtyi vetämään sitä projektia helmikuusta alkaen, minä ja Kimmo jäätiin pyörittämään kylälle pubia.

Siitä se hurlumhei sitten lähti, kun toinen tuli, niin toinen lähti töihin. Siihen asti olin sen verran hullu, että silitin potkuhousutkin, no se jäi. Ja nyt jälkeen päin ajatellen, ei se niiden silitys ollut järkeenkäypää hommaa. Hullujen hommaa oli myös se meidän työn teko. Parisuhde pysyi hyvänä, eihän me toisia edes keretty nähdä. Joku kuukausi siinä meni, kunnes saatiin palkattua työntekijä. Silloin palkkausta hankaloitti, uudistunut lainsäädäntö, piti olla ns. viinapassi ja vastaavan pätevyys. Uusi työntekijä löydettiin lopulta Joensuusta.

Sitten arki alkoi taas hiukan tasoittua, vaikka työvuoroja saatiin vähennettyä (tietysti normi palkolliselle piti TES:in mukaiset tunnit saada), niin paperihommat, tukussa käynnit, juomatilauksen vastaanotto. Ja tietysti se oli aikaisin aamulla ja maanantaina, vapaapäivänä, jolloin baari oli kiinni. Tarkoituskin oli, että minä jään taas kotiin lasten kanssa, mutta niinhän siinä kävi, että minä tein Kimmon vuorot. Ihan vaan siksi, että minä tein myyntiä. Luonne ja puheliaisuus, siis minähän myyn vaikka sitä jäätä eskimoille. Säästösyistä kaikki sunnuntait ja pyhät piti tehdä töitä. Pääsiäisen pyhinä 18 tuntista päivää, noita-akan kamppeissa älyttömiä korkokenkiä myöten ja kissakin mukana.

Asiakkaisiin liittyy montakin mahdottoman mukavaa muistoa. Oi niitä kesäsunnuntaiaamuja, kun puhelin soi yhdeksän aikaan, tuntia ennen baarin aukaisua, rytmiryhmä kiljuu luuriin ”Ala tulla, täällä on jo asiakkaat jonossa”. Tai kun ongelma piti ratkaista ja pitää asiakkaat tyytyväisenä. Kävi niin, että mukavan kokoinen mies porukka oli viihteellä, ottivat joitakin vodkapaukkuja ja sehän loppui. No sitten ehdotin tilalle kossua, mutta eihän se kuulemma kelvannut. Siihen hätään ei oikeanlaista kirkasta löytynyt, joten kaadoin kossun vodka pulloon, ajattelin etteivät nyt mokomasta näppyjä saa ja hyvin meni läpi irvistelemättä. Lisäksi sain 50€ dippiä, kun heille vodkaa siihen hätään löysin.

Tämäkin sitten loppui aikanaan ja itseasiassa siihen mistä alkoikin, eli suopotkupalloon. Silloisten järjestäjien, nykyisten järjestäjien ja kunnan härdelliin.

metsä

Nyt yli 10 vuotta myöhemmin, elämäntilanne on täysin toinen, ja taas olisi mukava päästä yritystoimiin. Kerta yritysidea on, niin pakkohan se on kokeilla  saattaa se käytäntöön opintojeni aikana YritysLab- hankkeen tuella.

Kainuun ammattiopiston matkailualan aikuisopiskelija Marjatta Klemetti-Kanervo.

 

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s